Herätys x-sukupolvi! Työhyvinvoinnin merkitys on milleniaaleille ja z-sukupolven edustajille prioriteettilistan kärjessä, kun työpaikkaa valitaan. Tätä ei ole vielä kunnolla ymmärretty työelämässä, mutta muutos on tulossa, kirjoittaa Virkisterillä työkokeilun tehnyt Susanne Saukko.
Tämä taitaa olla meille kaikille jo tuttu juttu: sukupolvien eroavaisuudet näkyvät jokapäiväisessä työelämässä. Tällä hetkellä töissä voi kohdata jopa neljän eri sukupolven edustajaa: vuosina 1946–64 syntyneet baby boomerit, sukupolvi X (v. 1965–80), milleniaalit eli y-sukupolvi (1981–95) sekä z-sukupolvi (1996–2012). Ennen 1980-lukua ja sen jälkeen syntyneet suhtautuvat työhyvinvointiin hyvin eri tavalla. Nuoremmilla sukupolvilla elämä ei jakaudu yhtä selkeästi työhön ja vapaa-aikaan, vaan arki nähdään kokonaisuutena. Jos yhdellä elämänalueella voi huonosti, se vuotaa toiseen, mitä ei pidetä hyväksyttävänä.
Kuulun itse milleniaaleihin, ja olen huomannut työhyvinvointiteeman toistuvan päivittäisissä keskusteluissa. Ystäväpiirissäni on vain kourallinen ihmisiä, jotka eivät ole käyneet läpi työuupumusta. Onnistujiksi kutsutaan niitä, jotka ovat kokeneet sen vain kerran. Vastauksia pahaan oloon haetaan downshiftaamisesta eli leppoistamisesta sekä quiet quittingista, jolla viitataan vain minimisuorituksen tekemiseen töissä. Työterveyden tarjoamasta uudesta terapiamuodosta julkaistaan ilouutisia samaan tapaan kuin perheenlisäyksestä.
Muutama ystävistäni on työskennellyt samassa yrityksessä valmistumisesta lähtien, kohta 10 vuoden ajan. Työ ei ole haastavaa, hyväpalkkaista tai uraa edistävää, mutta työpaikalla on hyvä yhteishenki. Töissä on kiva käydä. Tästä poikkeuksellisesta työyhteisöstä pidetäänkin kiinni kynsin ja hampain. Niin harvassa on milleniaalien kokemuksen mukaan hyvä työpaikka.
Kyllähän myös vanhemmat, johtavissa asemissa olevat sukupolvet ovat saaneet osuutensa työpahoinvoinnista. Hyvinvoinnin tärkeyttä tuskin kukaan Suomessa kieltää. Mistä sitten johtuu, että sopivaa työpaikkaa ei minunlaisellekaan työhyvinvointia arvostavalle it-alan osaajalle löydy, vaan ainoa vaihtoehto tuntuu olevan yrittäjyys?
Miksi ihmiset ovat täällä töissä? Mikä organisaatiossa vetää työntekijöitä puoleensa ja mikä pitää heidät talossa?
Olen ollut nyt tovin työnhakijana ja lukenut äärettömän määrän työilmoituksia. Skannaan ilmoitukset tietynlaiset silmälasit silmillä: Miksi ihmiset ovat täällä töissä? Mikä organisaatiossa vetää työntekijöitä puoleensa ja mikä pitää heidät talossa? Mielestäni vastaus näihin kysymyksiin on avain myös onnistuneeseen rekrytointiin. Minä – työnhakija – tiedän, mitä haluan. Sinä – työnantaja – tiedät, mitä tarjoat. Milleniaali ja z-sukupolvilainen haluaa työpaikan, jossa työyhteisön hyvinvointi on prioriteetti. Työnantaja, useimmiten boomeri tai äxäläinen, tietää hyvinvoinnin olevan tärkeää, mutta ei ymmärrä sen olevan valttikortti jo rekrytoinnissa.
Hieman nurinkurisesti työnhakumarkkinoilla työhyvinvoinnille on paljon kysyntää, mutta niukasti tarjontaa. Työpaikkailmoituksissa ja -haastatteluissa hyvinvointi nousee esille lähinnä pitkän listan jatkeena, jos silloinkaan. Työnantaja kuittaa asian kourallisella liikuntaseteleitä ja pikkujouluaikaan yhteisellä teatterikäynnillä. Pelkästään se, että ilmoituksesta joutuu ensin lukemaan kolme kappaletta sijoittajille tai asiakkaille piiperrettyä yrityskuvausta kielii, ettei hyvinvointia nähdä kovin tärkeänä yrityksen brändille. Niin kauan kuin hyvinvointi on yrityksen vuosibudjetissa sivulla 2 ja työpaikkailmoituksessa sivulauseessa, on lähes mahdotonta tavoittaa nuorempia sukupolvia.
Onko minulla varaa ottaa vastaan työ, jossa mahdollisesti sairastun?
Yksinkertaistan sukupolvien eroavaisuuden oman elämän esimerkin kautta. Kun kerroin vanhemmilleni minulle tehdystä työtarjouksesta, isäni kysyi, onko minulla varaa kieltäytyä työstä. Useamman loppuun palamisen läpikäyneenä jouduin pohtimaan tarkkaan jokaisen työn kohdalla, miten se vaikuttaisi hyvinvointiini. Minulle asian ratkaiseva kysymys oli hyvin erilainen – onko minulla varaa ottaa mahdollisesti vääränlaista työtä vastaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on työmarkkinoilla arvostettua osaamista. Toistaiseksi olenkin päätynyt siihen, että yrittäjänä minulla on paremmat mahdollisuudet säädellä työkuormaa.
Lue aiheesta lisää:
- Nuoret työntekijät ovat epälojaaleja ja kärsimättömiä – mutta paljon parempia työntekijöitä kuin vanhempansa
- Opas yz-sukupolven johtamiseen
Susanne Saukko on insinööri, milleniaali ja maailmaa kiertänyt lappilainen.
Kuvituskuva: Vlada Karpovich