Meillä on vihdoin kovaa dataa: istumisen vähentäminen ja liikuntamahdollisuuksien lisääminen vähentävät sairauspoissaoloja. Jättitutkimus Helsinki Health Study tarjoaa kaivatun näytön siitä, että työntekijöiden fyysinen aktiivisuus todella näkyy myös työkyvyssä ja mielenterveydessä.
Tämä on asia, jonka moni meistä on tiennyt jo maalaisjärjellä. Silti fyysisen aktiivisuuden ja työkyvyn yhteyttä on ollut vaikea osoittaa tieteellisesti, koska työympäristö ei ole laboratorio – muuttujia on valtavan paljon. Helsingin yliopiston Helsinki Health Studyn (HHS) tulokset ovatkin kauan odotettu tutkimushavainto siitä, että työntekijöiden liikkumista kannattaa tukea myös työnantajan taholta.
HHS-tutkimus tarkasteli kaupungin työntekijöiden liikuntatottumuksia, istumisen määrää ja näiden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin.
Tulokset olivat pysäyttäviä:
- Runsas istumisaika sekä istumisen lisääntyminen korreloivat selvästi mielenterveysoireiden kasvun kanssa.
- Erityisesti naisilla ja matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla vaikutus oli vahva.
- Myös painoindeksillä ja vähäisellä liikunnalla oli merkitystä – heillä, jotka liikkuivat vähiten, liikkumisen lisääminen vähensi sairauspoissaoloja eniten.
Tutkimus viittaa siihen, että liikkumisen ja mielenterveyden välinen yhteys ei ole vain tunne tai mielikuva – se on mitattavissa oleva ilmiö.
Runsas istuminen korreloi selvästi mielenterveysoireiden kasvun kanssa.
Ihmisen aivot ja keho eivät ole suunniteltuja 8–12 tunnin istumiseen päivässä (mikä on normimäärä länsimaiselle henkilölle). Metsästäjä-keräilijän fysiikkamme tarvitsee liikettä paitsi lihasten, myös hermoston ja mielialan säätelyn vuoksi. Kun istumme liikaa, keho tulkitsee sen energiavarastojen säästämisen tilaksi, jolloin vireystaso ja motivaatio laskevat.
Työpaikoilla on ratkaiseva rooli
Työpaikka on yksi tehokkaimmista ympäristöistä vaikuttaa liikkumiseen. Siksi Helsinki Health Studyn tulokset ovat tärkeitä erityisesti työnantajille ja esihenkilöille. Fyysisen aktiivisuuden tukeminen ei ole “kiva lisä”, vaan strateginen toimenpide: se parantaa mielenterveyttä, vähentää poissaoloja ja tukee työkykyä pitkäjänteisesti.
Fyysisen aktiivisuuden tukeminen ei ole “kiva lisä”, vaan strateginen toimenpide.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:
- työpäivän sisään ujutettuja taukoliikuntatuokioita sekä seisoma- ja kävelykokouksia
- yhteisiä taukolenkkejä tai liikkumiseen kannustavia kampanjoita (kuten vaikkapa 3.-9.11.25 vietettäviä Porraspäiviä!)
- tilojen ja kulttuurin muokkaamista niin, että työpäivän aikainen liikuskelu on normaali osa arkea eikä poikkeus, jota pitää piilotella.
- henkilöstöliikunnan tarjoamista
Vaikutukset ovat suurimmat korkean riskin ryhmillä
Tutkimuksessa nähtiin myös tärkeä sosiaalinen ulottuvuus: liikunnan myönteiset vaikutukset olivat suurimmat niillä, jotka lähtökohtaisesti liikkuivat vähiten tai olivat kuormittuneimpia. Tämä tekee liikunnasta yhden tasa-arvoisimmista hyvinvoinnin keinoista – se hyödyttää eniten juuri niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat.
He, joilla on suurin riski kuormittua, hyötyvät liikkumisesta eniten.
Aivomme toimivat niin, että kun ympäristö muuttuu, myös käytös muuttuu. Työpaikoilla liike syntyy ennen kaikkea ympäristön ja asenteiden kautta. Me olemme Virkisterillä tehneet työtä aivoystävällisempien ja fyysisesti aktiivisempien työpäivien eteen jo 18 vuoden ajan. Tiedämme kokemuksesta, että muutos vie joskus aikaa, mutta se kannattaa aina. Mitä pieniä (tai isoja) tekoja teidän työyhteisössänne voisi tehdä jo tänään, jotta työpäivään mahtuisi enemmän liikettä ja vähemmän istumista?
Kati Boijer-Spoof Heikinheimo
Työhyvinvointivalmentaja, keynote-puhuja ja kouluttaja